Calista

Lauantaina (24.08.13) oli taas yllätys yllätys ratsastustunti. Ikävä oli jo heppailemaan, olin koko viime viikon kipeenä enkä senkään takia päässyt Millalle ratsastamaan. :( Olimme todella aikaisin tallilla, kröhöm pienen rallitteluni jälkeen ja jäimme katselemaan meitä edeltävää tuntia. Laskimme Juulin ja Suvin  kanssa minuutteja milloin itse pääsisimme selkään. Ja pettymys.. Opettajamme oli jakanut hevoset jo etukäteen ja sanoi "laittaneensa pakan sekaisin". Eli en tietenkään päässyt Miisalla. Vaan sen sijaan menin ihan toisenlaisella tammalla:

T. Calista "Giltsi"

rotu: Torinhevonen (isä puoliverinen ja emä torinhevonen)

väri: Punarautias (merkit: tumma luomi silmien välissä, tummia luomia rungossa, puolisukka oikeassa etujalassa, ruskeita täpliä, kirjokavio oikeassa takajalassa, valkoisia täpliä)

sk: -

synt: 15.4.2006

om: Kumpumäen tila

Giltsi on melko etäinen tuttavuus. Olen tasan kerran aikasemmin mennyt sillä enkä silloin(kaan) tykännyt. Pidän hevosista joilla on virtaa ja asennetta, joiden kanssa pitää käsillä tehdä paljon töitä ja Giltsi ei ollut yhtään tälläinen. Se oli tahmea, avuille kuuro ja jotenkin (johtuen omasta ratsastuksestani) epätasapainoinen ja tahti rikkoontui useampaan otteeseen.

Teimme tunnilla paljon alkuun käynti työskentelyä. Aloitimme omaan mieleeni erittäin mukavalla tehtävällä: Käännös keskilinjalle, keskilinjalla suoraan tasaisella ja rennolla hevosella ja pysähdys, päädystä joka kerta suunnan vaihto, uralle päästyään siksak pohkeen väistö (eli kulmasta uralle, suoristus, pohkeenväistöä kentän keskustaa päin, suoristus, pohkeenväistö takaisin uralle, kulmaan ja taas uudestaan keskilinjalle.) Tehtävä oli erittäin mukava, ja lisää haastetta lisäsi kun aloimme tehtävää tekemään ravissa. Giltsin kanssa pohkeenväistö oli aluksi tappelua kunnes tamma hoksasi mistä oli kyse. Käynnissä mentiin jo hyvin, ravissa alkuun oli tahmeaa kunnes sain sen tarpeeksi lyhyeksi, muttei tahti hidastunut, vaan askelluksesta tuli ponnekkaampaa ja tiheämpää. Saatiin taas kehuja pohkeenväistöstä.

Laukka oli katastrofi en vaan saanut mitään puhtia laukkaan. Giltsi heitteli päätään, kulki pää painavana maata kohti ja täysin lamaantuneena. Raippa heilui, muttei tamma kuunnellut ollenkaan. Loppuraveissa olin jo ihan poikki, en jaksanut vaatia enempää mutta kappas silloin tammasta kyllä löytyi virtaa. Loppuun saatiin mukava reipas tahti, sekä ratsastaja että hevonen molemmat tyytyväisinä, hiestä märkinä.

Jälkikäteen kun tuntia mietin, meni se nyt ainakin paremmin kuin viimeksi. Paljon töitä piti tehdä, taisi olla kunnon päälle rankin tunti lähimuistiin. Olin tunnin jälkeen aivan poikki tuntui etten jaksanut edes kävellä. Kuten olen aikasemminkin blogissa sanonut, en ole törmännyt (vieläkään) hevoseen jolla en suostuisi uudestaan menemään. Voi siis olla että otan Giltsin kanssa uusinta ottelun lähiaikoina. :)

Kuvat Janette ja Ninni, Kiitos paljon:)

Aina ei vaa onnistu, ei ees joka kerta :)