Äitiyslomalainen

Huokaisin helpotuksesta kun jäin maaliskuun puolesta välistä äitiyslomalle - vihdoinkin aikaa laittaa kämppää ja tehdä kaikkea mukavaa! Joo aikaa on kyllä, mutta jaksaminen romahti heti kun jäin lomalle. Olen koko ajan tajuttoman väsynyt ja nukun useat päikkärit päivän aikana sekä kymmenen tunnin yöunet. Ongelmia on selän kanssa, liikkuminen hankalaa ja en jaksa kovinkaan kauaa seistä tai istua. Vauva on edelleen aika korkealla, mikä aiheuttaa närästystä entistä enemmän ja venyttää kylkiluita. Poika myös potkii ja liikkuu edelleen todella paljon, vaikka luulisi, ettei tilaa liikkumiseen ole enää kauheasti.

Kävin Porvoossa ultrassa RV 36+2, kasvukontrollissa viikko sitten. Avopuoliso lähti mukaan ja saatiinkin taas odotella yli puolituntia vaikka aika oli klo 10. Lääkärinä oli se ensimmäinen lääkäri Porvoossa, joka minua ja vauvaa tutki, se joka sai minut itkemään. Meinasin purskahtaa itkuun kun tajusin, että se on taas se. Vaikka tällä kertaa ei ultrattukkaan alateitse, painoi hän mahan päältä niin kovasti, että kyyneleet valuivat poskiani pitkin. Avopuolisokin totesi, että olipas kummallinen lääkäri. Lääkärin mukaan pitkät luut olivat hyvän mittaiset, pää hieman isompi viikkoihin nähden, niinkuin viime kerrallakin todettiin. Painoarvioksi hän sai 3100g (kun taas neuvolalääkäri sai viikkoa aikaisemmin 2500g?) ja sanoi, että normaalin kokoinen ja oloinen kaveri sieltä olisi tulossa.

RV 36+3

Kirjoitan nyt samaan syssyyn myös päivää myöhemmin RV 36+3 tapahtuneesta perhetyön "kotikäynnistä". Soittelimme perheohjaajan kanssa ja sovimme, että menen neuvolaan hänen kanssaan juttelemaan, ettei hänen tarvinnut lähteä Helsinkiin päin. Juttelimme kaikesta mahdollisesta, paljon siitä kun vauva tulee maailmaan, synnytyksestä, imetyksestä ja oikeastaan aikalailla kaikesta. Perheohjaaja oli todella mukava ja todella kova höpöttämään, puolitoista tuntia saatiin kulutettua juttelemalla. Oli mukavaa päästä juttelemaan jollekkin kaikesta mitä mieleen tuli, ongelmista ja haasteista ja saada paljon niksejä ja vinkkejä. Infoa tuli kyllä niin paljon, että osa väkisinkin meni vähän ohi.

Toivon, että tässä kun vauva vähän laskeutuisi, helpottuisi olo hiukan ja saisin kaikki tekemättömät hommat tehtyä. Olisin kyllä aivan valmis jo vauvan syntymään, vaikka synnytyspelko onkin vähän taas nostellut päätään. Tai ei oikeastaan pelko, vaan jännitän synnytystä todella paljon, koska tilanne on kuitenkin niin uusi ja erilainen missä olen ollut. Loppupeleissä suhtaudun kuitenkin synnytykseen ja tulevaisuuteen positiivisesti ja luottavaisesti ♥