keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Tuplan Silmin

"Heipsan, Olen Tupla-Hiski mutta kutsuma nimeltäni vain Tupla. Olen arkinen Suomenhevonen, eli perus työmies. Olen ulkotöissä päivisin, muuten asun rivitalonpäässä naapureideni herrasmiehen Weetin ja diivan Kaisan kanssa. Olen 16-vuotias, keski-ikäinen äijän käppänä. Osaan tarpeentullen olla aika veemäinen ja mielelläni kiusaan milloin omistajaani ja milloin ratsastajaani. Naapureistani en niin välitä, tosin pikkuista teinipoikaa Titusta tykkään kyllä kiusata.

Eilen Jenna tuli ennen neljää tallille, tuoden mukanaan hirvittävän hirmumyrskyn. Itse pysyttelin puiden suojissa, piilossa sekä lumensekaisilta tuulenpuuskilta, että tuolta täyteen varustukseen topatulta tytönheitukalta. Jenna köpötteli talliin, sillä välin yritin maastoutua. Minulla oli juuri flirttituokio hieman höpsön tytön Kaisan kanssa, supattelimme niitä näitä, ja totta kai Jenna saapui juuri silloin hakemaan minua sisälle. Kaisa veti herneet nenään: "Miten sä kehtaat lähteä tosta noin vaan, enkö mä merkkaa sulle mitään? Tää meidän juttu oli nyt tässä, en halua kuulla susta sanaakaan!" Yritin parhaani mukaan rauhoitella Kaisaa joka veti itkupotkuraivareita osuen melkein koulusta tulleeseen Titukseen. Jätin Kaisan haikeinmielin riehumaan ja syyttelemään kun Jenna vei minut asuntooni.

Olin jo siinä vaiheessa niin kettuuntunut että ei ratsastus hirvittävästi kiinnostanut. Edes lasillista vettä ei meinannut Jenna minulle tarjota, että kehtaa. Jalkoja se sörkki, muutenkin ovat olleet kipeät ja turvoksissa. Jalkatuoet jalkoihin ja tukka kammattiin. Jenna jopa raaski heittää takin niskaani ja suitset päähän. Ja olimme valmiit hirmumyrskyn, öm sanotaan vaikka Jutta-myrskyn, armoille.

Kiikutin (tai vähemmän kiikutin) Jennaa reilun 45 min kentällä, lumen sataessa silmiin niin ettei meinannut eteensä nähdä. Jenna leikki cowboyta ja minä harrastin rodeota, oli kerrankin mukavaa! Kävelimme todella paljon, kun en ole mikään hirmu-urheilija niinkuin naapurini, joten juokseminen sai jäädä suht vähälle.

Ratsastuksen jälkee Jenna huolsi minut ja pääsin tarhaan rauhoittelemaan Kaisaa joka oli jo möksähtänyt ja lähdössä töihin. Voi naiset.. "

Siinä katsaus ratsastuskerrasta Tuplan silmin. :)




2 kommenttia:

  1. Tää oli hauska postaus, piristävää tämmöi erilainen näkökulma (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Pitää yrittää aina välillä keksiä jotain blogin piristykseksi :)

      Poista