Neuvolalääkäri rv 18+2

Kirjoitettu 20.11. 

20.11. oli mulle varattu neuvolalääkäri, jouduinkin mennä sinne yksin kun ei tuo avopuoliso päässyt mukaan. Lääkäri oli ihan mukava, vanhempi nainen ja juttu luisti ihan hyvin. Käytiin voinneista ja jaksamisesta keskutelua ja oikeastaan ihan kaikkea perusjuttuja. Otin tuossa pari viikkoa sitten yhteyttä kuntamme välinepalveluihmiselle ja kyselin onko heillä raskaana oleville selkätukia. Selkä on alkanut kiukutella ja ajattelin, että sellainen voisi auttaa. Sieltä löytyikin hyvä tukivyö ja kyllä se on vähän jeesannut. Tästä juuri puhuimme lääkärin kanssa ja hän (niinkuin minäkin) veikkasimme SI-niveliä.

Ultrauksessa pääsin taas kurkistamaan pikkuista, siellä taas jumpattiin ja touhuttiin ihan hirveästi. Mulla on istukka edessä, joten potkuja en oikeastaan vielä tunnekkaan. Kohdunsuu oli kiinteä ja kiinni, kaikki näytti vallan hyvältä. Paitsi, lääkäriä huoletti tuo nesterakkula, kysta. Se oli lääkärin mukaan kasvanut jo 8cm kokoiseksi. Ja voi näin ollen olla syypää myös esimerkiksi noihin selkäkipuihin. Ja minä onneton hermoraunio googlettelin jo kaiken mahdollisen kystan puhkeamisesta tai poistosta. Itkuksihan sekin taas päättyi. Onneksi pääsen maanantaina ultraan ja lääkäriin Porvooseen, he ehkä osaavat sanoa, mitä sen suhteen tehdään. Tai ei tehdä.

Inhottava ottaa masukuvia kun kämpässä on vain ja ainoastaan yksi peili, ja sekin tuollainen puolimittainen :(

Otetaan tähän vielä äitiyskortista mittaukset:

Raskausviikko: 18+2
Painonlisäys raskauden alusta: +3,3kg
Verenpaine: 111/69

Tosiaan, maanantaina 27.11. meillä on rakenneultra! Niin se aika vaan lentää, justhan vasta plussasin. Ja ei mene kauaa kun ollaan puolivälissä. On se hurjaa. Rakenneultrassa, jos vain pystyy, haluaisin mielelläni nähdä, kumpi sieltä on tulossa. Minulla oli alussa todella vahva poikafiilis, joka pikkuhiljaa on hiipunut ja nyt jos pitäisi arvata, on sieltä tyttö tulossa. Sukupuolella ei ole mitään väliä, kunhan olisi terve! Tuota rakenneultraa varjostaa huoli tuosta rakkulasta, pelkään ettei sille tehdä mitään, eikä se lähde itsekseen pois, mutta pelkään myös mahdollisia operaatioita. Inhottavaa.

Kohta ollaan jo ajantasalla! 

Rakkaudella, Jenna