Minä bloggaajana

Blogi voi monelle olla elämäntapa, kenties ammatti ja jotkut haluavat kirjoittaa päiväkirjamaisesti tapahtumistaan. Minulle blogin pitäminen ja kirjoittaminen on ajatusten purkamista, minulle kasvotusten puhuminen tai "päämääräisesti" jollekkin henkilölle kirjoittaminen on vaikeaa. Huomasin kuitenkin joskus kirjoittaessani synkimpiäkin asioita blogiin, auttoi se minua purkamaan ajatuksiani ja näin ollen sain ajatuksia pois päiväjärjestyksestä. Eli kirjoitan enemmän itselleni, kuin ehkä lukijoille. En tiedä millaisen kuvan lukija siitä saa, mutta blogihan on minun ja aiheet joita kirjoitan ovat minua lähellä. En kirjoittaisi sellaista mistä en pidä, ole varma tai mikä asia ei tunnu mukavalta.

 

Tämä blogi ei olekkaan ensimmäinen blogini. 2009-2010 kirjoitin (jee ehkä yhden-kaksi postausta) ystäväni kanssa. Periaattena oli bloggailla vähän vuoronperään, laittaa kuvia ja no kertoa kaikkea yleisluontoisesti. Itse en oikein innostunut blogista, mutta ystäväni kylläkin! Blogi myöhemmin poistettiin, olisi nyt ollut mukava katsastaa miltä blogi oikein näytti. 2010 Assi muutti meille ja ennen kuin otimme Assin, päätin, että alan kirjoittaa hänenstä blogia. Kirjoitinkin aluksi ahkerasti melkein joka päivä, mutta taas, intoni lopahti. Sittemmin äitini on kirjoitellut Assista ja minäkin välillä käynyt laittamassa kuvia jne. Täytyisi taas ryhdistäytyä Assin blogin suhteen, Assista kun esimerkiksi otan enemmän kuvia kun itsestäni :) Olenkin aivan ihmeissäni, miten olen kohta kaksi vuotta jaksanut tätä blogia pitää pystyssä, kun edelliset ovat kaatuneet muutamaan kuukauteen :D

Olen bloggaajana sellainen, että kirjoitan kun saan hyvästä ajatuksesta kiinni, tai vaihtoehtoisesti kivoja kuvia otettua. Joka päiväiset asukuvat tms. ei minua tällä hetkellä kiinnosta, vaan enemmänkin tekstit, missä saan vapaasti kertoa itsestäni tai minua askarruttavista asioista. Totta kai on mukavaa kirjoitella välillä kevyempää hömppää, kertoilla kuvien kera vaikka mitä vaatteita olen ostanut tai jossain vaiheessa uskaltautua vaikka kuvaamaan videota! Olen bloggaajana todellinen arkajalka, kirjoitan helposti samankuuloisia postauksia ja mielellään samoista aiheista. "Minä uskon" postaus on ollut yksi niistä postauksista, joista olen eniten ylpeä - en voinut kuvitellakkaan postaavani tollaisesta asiasta. Samaten kaikki masennukseen liittyvä - toisaalta olen kirjoituksista hyvin tyytyväinen ja onnelinen, että saan ilmaistua itseäni, toisaalta taas pelottaa, millaisen kuvan annan itsestäni? En halua, että minua pidetään masentuneena vaan haluan pikemminkin olla kaksikymmen vuotias Jenna, joka sairastaa masennusta, mutta nauttii silti elämästään ja tekee asioita mistä pitää.

 

Blogia olen kirjoitellut kohta kaksi vuotta, mutta välillä tuntuu silti siltä, etten pääse tähän maailmaan kiinni sitten ollenkaan. Vaikka tarkoituksenani ei ole saada aikaiseksi mitään kaupallista blogia tai miljoonaa lukijaa ja toista miljoonaa kommenttia. Ei. Luen todella kiinnostavia blogeja aivan laidasta laitaan, blogeja jotka ovat niin kiinnostavia, että haluan lukea kirjoittajan jokaisen postauksen alusta loppuun. Sitten avaan oman blogini, enkä ole siihen yhtään tyytyväinen. Olen aina ollut suhteellisen hyvä kirjoittamaan, mutta lukiessani blogini tekstejä, ei se välillä kuulosta yhtään itseltäni. Kuvat ovat vanhoja kännykkäkuvia, ei monen tonnin järkkäreillä otettuja, tekstit toistavat itseään ja välillä tuntuu, ettei minulla ole mitään uutta kerrottavaa. Toisinaan pursuan ideoita, enkä millään malttaisi olla kirjoittelematta, välillä tuntuu, ettei oikeasti elämässäni tapahdu mitään kiinnostavaa? Ei mitään kirjoitettavaa? Aina on jotain kirjoitettavaa.

Mennään sitten konkreettisempiin asioihin. Eli itse blogiin. En sanoisi olevani laiska blogin suhteen, mutta kun aikaa ei muutenkaan tunnu aina riittävän, käytän blogiin todella vähän aikaa. En suunnittele postauksia oikeastaan mitenkään, kirjoitan silloin kun tuntuu hyvältä ja jos ei, niin en kirjoita. En suunnittele viikoittain, kuinka monta postausta mitäkin tyylilajia kirjoitan tai ylipäänsä montako postausta kirjoitan. Kirjoitan ihan fiilis-pohjalta, välillä postauksia syntyy jokaiselle päivälle, välillä kirjoitan kerran viikossa tai kerran kuukaudessa. Mietin pitkin päivää, että mistä voisin kirjoittaa ja saatan kirjoittaa ajatuksen ylös. Kirjoitan myös paljon postauksia luonnoksiin, katselen niitä päivien, viikkojen, kuukausien päästä ja harvoin jatkan postausta ja kirjoitan sen loppuun tai liitän kuvat. Jos fiilis kirjoittaa iskee, haluan kirjoittaa tekstin loppuun heti. En tykkää yhtään jatkaa keskeneräistä tekstiä, tuntuu, että ajatukseni ovat siihen mennessä jo vanhentuneet, enkä halua ns. "vanhaa tietoa" julkaista. Muutenkin olen aika tarkka siitä, minkälaisia postauksia julkaisen. Harvat postaukset pääsevät seulonnan läpi ja julkaistaan, suurin osa jää sumppuun luonnoksiin, joista niitä sitten poistelen kun kerkiän. Blogini sisältämät kuvat ovat melkein pelkästään kännykkäkuvia, koska en osaa, halua, jaksa kuvata järkkärillä tai ylipäänsä raahata sitä minnekkään mukaan. Olisin todella iloinen jos jaksaisin ja blogi olisi täynnä superhyvä laatuisia isoja kuvia, mutta näin nyt ei vaan ole. Yritän parantaa tässäkin tapani ja oikeasti raahata sitä järkkäriä mukana joka paikkaan!