Häntä jäi oven väliin..

Otsikko kertoo kaiken. Nimittäin viikonloppuna satutin häntäluuni, en oikein tiedä minne se on kolahtanut mutta on niin pirun kipeä, hyvä että pystyy istumaan. Olen kuitenkin sitkeästi sinnitellyt töissä, vaikka ahteri huutaakin hoosiannaa. (Mulla on hieno tapa nousta konttorituolista: ensinnäkin hivuttaudun ihan tuolin reunalle, otan jaloilla haara-asennon ja siitä hitaasti polvet koukussa lähden nousemaan ylös.) Voitte siis kuvitella millaista oli ratsastus pikkuponilla!

R. Pedester "Pete"
Rotu: Welsh B
Väri: Mustankimo
Sk: 132,5 cm
Synt: v.1992
Om: Milla

Petellä en ole suuremmin ikinä päässyt ratsastelemaan, viimeksi joskus kun Denise tuli Millalle (eli miljoona vuotta sitten). Edellisessä postauksessa kerroinkin kuinka olin loppuveryttelyt saanut mennä ponskilla ja siitä se idea lähtikin että saisin ratsastaa ihan koko tunnin.

Pete on perusmies, ei puhu eikä pussaa. Peteä välillä kismityttää jokainen asia, kiukkunen papparainen. Pete on kuitenkin luonteestaan huolimatta erittäin ahkera ja miellyttävä ratsastettava. Kuten jo aikaisemmin kerroin, häntäluuni oli hirmu kipeä. Käynnissä kaikki sujui vielä ihan ok, vähän tuntui mutta pystyi kuitenkin kävelemään. Kun siirryimme raviin, ekat askeleet tuntuivat siltä kun lähtisi taju! Pieni poni, pienet tikittävät askeleet.. Aloittelin siis todella varovasti ja pian pääsinkin jo keventämään ravissa. Katsoin kuvia ratsastuksesta ja olin aivan liian etukenossa, MUTTA tämä johtui ainoastaan siitä ettei kankkuni saanut osua satulaan.

Mitä enemmän ravailimme, sitä paremmalta se tuntui. Pete kantoi minua urheasti kuin haavoittunutta linnunpoikasta, mistä olen kiitollinen! Milla sanoi että Pete saattaisi testailla uusia ratsastajia, mutta onnekseni näin ei käynyt. Meillä synkkasi heti! Pete rentoutui, eikä piitannut ollenkaan siitä että keikuin suurinpiirtein kaulalla. Ravailtiin suhteellisen paljon ja otettiin muutamia laukkojaki. Loppuraveissa jopa pystyin istumaan harjotusravissa!

Pete oli SUPER! Täytyy ottaa uusinta erä kun häntäni on parantunut, niin ratsastuksestakin tulisi ehkäpä vähän tasapainoisempaa. Oli mukavaa pitkästä aikaa ratsastaa pikkuponilla!

Tässä kaikki tältä erää, kirjoittelen kunhan löytyy postausaihe (tai mahdollisesti ensi viikolla, jolloin olisi taas tarkoitus mennä ratsastelemaan joko Denisellä tai Petellä)! Kuvat tulevat taas tapansa mukaan myöhässä.. :)

Käykääpä myös kurkkaamassa Millan Blogi jossa hän kertoo lisää Peten ja Denisen, sekä "pikku" Maken elämästä!