Vauvakuume (vai pakkomielle?)

Olen jo aikaisemmissa postauksissa varmaankin (?) antanut ymmärtää vauvakuumeestani, jota siis on jatkunut jo useita vuosia. Asiaa ei meinaa helpottaa vauva-blogien lukeminen, äitien onnellisuus, lastenvaunujen työntely puistoissa ja hoivaaminen. Jossain määrin saattaa kateus ja katkeruus myös tässä asiassa nostaa päätään. Sekä jossittelu on joka päiväistä. "Mitä jos en tulekkaan ikinä äidiksi? Jos minussa on joku vika? Entä jos mies ei halua lapsia? Pystynkö taipumaan suurimman unelmani kanssa ja pettyä taas kerran elämään?"



1-6 kk vauvoille



Lohdutukseksi itselleni olen viime aikoina värkkäillyt huimat kolme paria vauvojen villasukkia alle viikossa. Tämä helpottaa jossain määrin suuren suurta vauvakuumettani. Sekä on myös vinkkinä tuolle miehelle, joka tosin vain tokaisi, että eikö noita kannattaisi myydä -.-' 



n. 4-8 kk vauvoille

Kokeilen paljon erilaisia tekniikoita, erilaisia lankoja (käytän pääosin vauvalankoja, tai muita erityisen pehmeitä lankoja, joita pikkuiset voivat käyttää ilman epämiellyttäviä tuntemuksia tai kutinaa) ja eri tyylejä. Tietysti yritän myös erikokoisia sukkia väsätä, sekä varmaan tumppuja ja muita neuleita. :) Jos vauvaa ei näy eikä kuulu, on varalla ihania, omatekemiä neulomuksia vaikka tuttujen vauvoille lahjaksi. 


Tässä vähän isommat, rypytyksillä olevat. Pysyvät hyvin matkassa mukana :)



Tälläisiä kuulumisia tällä kertaa, yritän taas palailla kirjoittamaan kunhan kerkiän :)