Aloitan nyt tämän blogin kirjoittamisen kun kerrankin on jotain fiksua kerrottavaa. :) Elikkäs tänään oli Vappupäivä ja koko vappu oikeestaan oli aikas tylsähkö. Olin äidin luona suurimman osan ajasta. Siskon kanssa sekoiltiin. :) Tänään sitten lähdettiin sedän luokse vaihtamaan talvirenkaat, mun uskollisesta volvosta ("Hitleristä"), kesärenkaiksi. Matkalla sitten tuonne Jumalan selän taakse, näimme äitini kanssa hiekkatietä pitkin juoksevan pieni, terrierin näköinen ruskea koira. Pysäytin siinä auton ja varovasti etenin koiraa kohti, joka oli mielettömän kiltti! Kaulapantaa ei ollut ja lähimpään taloonkin oli matkaa joten siinä päätimme ottaa tyttökoiran kyytiin ja kysellä lähimmästä talosta tietoa josko sieltä tiedettäisiin koiran kodista jotain. Koira tuli luottavaisin mielin mukaamme ja autossakin käyttäytyi asiallisesti (vaikka meidän Assi-Yrmy-koiramme oli mukana takapenkillä). Assi ei oikein perustanut muukalaisesta, näytti tälle lähinnä vaan hapanta naamaa. Lähimmästä talosta kyselimme tietäisikö siellä asuva nainen koiran kotia. Tämä nainen sanoi ettei ikinä ollut nähnyt koiraa, mutta sanoi että läheisellä hevostilalla on pieniä koiria. Ajelimme siispä tallille ja kysyimme sieltä. He antoivat pienen vihjeen mistä koira voisi olla. Kiittelimme ja päätimme ensin vaihtaa kesärenkaat ja jatkaa sitten koiran kodin metsästystä. Koira oli tosi kiltisti koko ajan autossa ja renkaitten vaihdon jälkeen lähdimme vihje taloa kohti. Pihaan ajettuamme meitä kohti juoksi nainen (Joka sattuu olemaan myös työkaverini nykyisessä työpaikassani), silmät itkusta punaiset. Ennen kuin ehdimme kysellä onko koira hänen, hän nappasi jo koiran syliin. Hän sanoi että koira oli lähtenyt pihasta pupun perässä omille teilleen ja epäili ettei tuo hömelö koira olisi edes osannut tulla kotiin. (Koiralla oli muuten vielä melko pieni pentukin, hups!) Hän kiitteli kovasti ja lähdimme siitä sitten kotia kohti. Koira oli ihana, olisin voinut milloin vaan ottaa sen itselleni. :) Tytön nimi on muuten Mindi! Tässä muutama kuva karkuri Mindistä:
Tässä syötävän suloinen Mindi!
Pääasia kuitenkin oli, että Mindi selvisi ehjin nahoin takaisin omaan kotiin.
Hyvää jatkoa, Pieni Vappu Ihme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti