Eipä tässä ole viikon aikana oikein mitään ihmeempiä tapahtunut, muuta kun nyt lauantaina.
Elikkäs oli kaks tuntia peräkkäin Kumpparissa. Ensin oma tunti (13:00) ja sen jälkeen estetunti (14:00).
Ekalla tunnilla pääsin onneksi menemään Miisalla, joka oli taas niin täydellinen kun olla ja voi. Mentiin paljon käyntityöskentelyä, ja sain jo heti hyvän tatsin Miisan kanssa. Miisa pysyi reippaana ja rentona koko tunnin läpi, tosin vähän noottia saatiin siitä, että ulko-ohja välillä vähän löystyi. Tehtiin pohkeenväistöjä sekä käynnissä että ravissa suhteellisen paljon (mikä on inhokkini, hyi). Laukkaa otettiin vain muutamia kertoja ympyrällä. Puolivälissä tuntia otettiin jalustimet kaulalle ja yhteistyö alkoi pelaamaan entistä paremmin. En tajua miten en saa jalustimia mukamas säädettyä niin että ne olisivat minulle sopivat, aina liian lyhyet. :D No tossa nyt huomasi miten hevonen toimii miljoona kertaa paremmin kun omat jalkani osuvat hepan oikeeseen kohtaan kylkiin.
Olin Miisaan kyllä taas niin tyytyväinen, hurjaa miten ollaan tiiminä kehitytty :) Ennen en edes halunnut mennä sillä, koska se meni aina ihan "laamana" eli laiskana ja pitkänä. Anteeksi tämä hehkutus, mutta on vaan niin hyvä fiilis. No ei kestänyt kauaa nimittäin seuraavaksi oli estetunti.
t. Pasja "Nasu"
rotu: Puoliverinen
väri: punaruunikko (merkit: molemmissa etujaloissa matalat vuohissukat ja valkokaviot, vasemmassa takajalassa ruunu valkea ja valkokavio)
synt.: 17.4.2000
omistaja: Kumpumäen tila
Estetunti siis Nasulla. Niille tiedoksi jotka eivät ole aikaisempia tekstejä lukenneet, en ole ollut estetunnilla saatika hypännyt muutenkaan n. kolmeen vuoteen. Eli siis aika pitkä tauko ollut hyppäämisessä. Ja kyllä jännitti. Ensinnäkin hevosten jako, pyysin jotain rauhallista ja varmaa hyppääjää. Huokasin helpotuksesta kun sain Nasun, olen nähnyt sen hyppäävän ja hyppää ihan varman näköisesti. No alku tunnista jo Nasu oli ihan tahmea, haluton ja aika vastahakoinen. Pienoinen paniikki iski, mitenköhän tässä kävisi. Vaihdeltiin paljon suuntia käynnissä ja ravissa, laukassa tehtiin ympyröitä kevyessä istunnassa. Alettiin tulemaan kahta ravipuomia, joitten jälkeen tehtiin voltti ja tultiin uudestaan puomit. Tässä jo oli hankaluuksia, Nasu kulki suhteellisen pitkänä eikä meinannut mahtua takaisin puomeille. Lisäksi sen mielestä puomit olivat a.) liian korkeita sille tai b.) liian lähekkäin. Ja niin siinä kävi, että suunnattomalla taistelulla päästiin puomeista yli. Tässä vaiheessa olin valmis heittämään hanskat tiskiin ja luovuttamaan, niin en kylläkään tehnyt.
Tämän tehtävän jälkeen tultiin toisella pitkällä sivulla olevia aluksi maapuomeja, lopuksi esteitä. Puomien välissä piti laskea askeleet ja poikkeuksetta meillä meni 5 askelta puomien väliin. Nasu alkoi hieman heräilemään ja vauhtia alkoi löytymään. Ainut ongelma, Nasu on erittäin herkkä suusta ja sen kanssa pitää hypätä ohjat melkeimpä löysällä ja pohkeilla ratsastaa eteen. Yhteistä säveltä ei vaan löytynyt. Ja täytyy myöntää, että Nasu oli liian vaikea hevonen minulle, varsinkin kun hyppäämisestä on pitempi aika. Mikään ei oikein sujunut. Heppa tuli koko ajan esteillä liian lähelle, hyppäsi pää pilvissä, jolloin esteistunta ja myötääminen olivat hankalaa, kun ohjat olivat niin löysät, vauhti kasvoi ja istunnalla piti jarruttaa. Joo ei onnistunut. Olin pettynyt tunnin jälkeen itseeni. Yleensä löydän edes jotain onnistumista tunnista, nyt sitä ei vaan löytynyt.
Taiteellinen vai mitä... Elikkäs ensimmäinen "este" oli sokeripalat ja puomi päällä eli about. 50 cm. Esteeltä käännettiin vasemmalle ja kierrettiin päädyn kautta ja toisesta suunnasta tultiin sitten sokeripala linja. Linjan jälkeen toisen päädyn kautta oikealle pystylle joka oli samoja korkeuksia kuin edellisetkin. Tiukka käännös pystyn jälkeen vasemmalle ja viimeisenä ehkä vähän isompi pysty.
Kouluratsastus voitti esteratsastuksen, ainakin tällä erää. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti