Mä tiedän et mun täytyy jaksaa

Elämäni on tällä hetkellä pyörinyt vain ja ainoastaan työharjoittelun ympärillä, oikeastaan kaikki muu on jäänyt hoidettavaksi myöhäsemmäksi. Tykkään todella paljon työskentelystä vanhusten parissa ja näenkin itseni joskus saavan leipäni sellaisella työllä, mutta tähän saumaan alan olla todella väsynyt. Selkäni on alkanut taas oireilla, ilman särkylääkkeitä ei oikeastaan päivästä selviä. Eilen illalla jalat lähtivät alta kivun iskeytyessä selkään kuin puukon. Tämän lisäksi, stressi ja paineet ovat laukaisseet allekirjoittaneella jo useamman migreenikohtauksen, viimeisin oli toissa viikolla, jolloin pääsin sängystä nousemaan vasta iltapäivällä.

Tämä viikonloppu on toinen viikonloppuni kun olen töissä, joka vie voimia aivan suunnattoman paljon. Vaikka tietenkin sitten viikolla on vapaata, kuten tälläkin viikolla keskiviikkona ja torstaina, mutta ei niistä osaa nauttia samalla tavalla kuin viikonlopusta. En osaa rentoutua, kun olen yksin kotona. Kokoajan täytyy siivota, täyttää tiskikone, täyttää pyykinpesukone, imuroida, kirjoittaa näyttösuunnitelmaa, en ole oikeastaan päässyt arjesta irti muutamaan viikkoon. En ole jaksanut tännekkään tulla mitään kirjoittamaan, koska oikeastaan ei ole tapahtunutkaan muuta kuin olen käynyt töissä, kirjoittanut sitä kirottua suunnitelmaa ja nukkunut. Parhaimpina tai pahimpina päivinä olen nukkunut helposti 12 tuntia ja ollut silti kuoleman väsynyt.

Yritän kuitenkin olla positiivinen ja ajatella mukavia asioita, vaikka välillä tekisi mieli vaan piiloutua peiton alle. Ja onhan tässä yli kuukaudessa tapahtunut kaikkea mukavaakin, ne vain unohtuvat kun keskityn siihen stressiin, ahdistukseen ja kiireeseen. Onneksi, työharjoittelu on reilua viikkoa vaille valmis, viikon päästä perjantaina, toivottavasti on viimeinen harkkapäivä. Sen jälkeen voin taas keskittyä niihin asioihin mistä pidän ja hoitaa asioitani paljon paremmin kuin nyt. Tässä nyt pikaiset kuulumiset, palailen blogin pariin mahdollisimman pian!