Koska voi taas hengähtää?

Ihmiseksi, joka ei yleensä mene minnekkään (ainakaan pitkälle) saati poistu kotoaan juurikaan, olen ollut todellinen maailmanmatkaaja. Tänä kesänä en ole pysynyt hetkeäkään paikoillani, koko ajan pitää olla menossa ja tehdä kovasti kaikkea. Teen tästä miltein stressin itselleni. Huokaisen jo helpotuksesta, pian alkaa syksy ja tilanne hieman ehkä rauhottuu. Toivon tosiaan niin!

Vaikka menoa on ollut jos jonkin moista, ja välillä väsymys on ollut kova, olen silti ollut hyvinkin tyytyväinen tähän kesään. Masennus, masennuksen lietsominen ja yksinäisyys ovat saaneet väistyä hauskanpidon edestä, Ja hyvä välillä näinkin päin! En ole jaksanut murehtia tulevaa ja lietsoa itseni paniikkiin "mä en tuu jaksamaan, kaikki menee huonosti, oon huono ihminen", kaiken tälläisen ajattelua olenkin siirtänyt vain kylmästi eteenpäin. Syksyllä on kyllä aikaa masennukselle, nautitaan nyt kesästä ja hyvistä keleistä. 

Koko kesä on mennyt blogilta vähän ohi, en ole pahemmin julkaissut (muutamaa postausta lukuunottamatta) paljoa mitään niistä ihanista kesäkuvista, mitä on tullut räpsittyä. Joka viikonloppu on ollut jotain mainitsemisen arvoista, viikot menevät niin kovaa vauhtia ettei perässä pysy, ja taas huomaan edessä olevan jotain todella mukavaa. Yksi mukava asia on koulun aloitus!

Olen koko kesän pohtinut, että odotanko koulun alkua innolla, vai kauhulla. Tänään sain ajatuksiini selvyyden. Todellakin innolla! Ajattelin alaa, johon olen lähdössä, ja tällä hetkellä se tuntuu aivan oikealta ratkaisulta minulle. En tiedä miltä tuntuu koulun aloitettua, mutta tällä hetkellä fiilis on oikein mukava. Toisaalta vähän jänskättää osaanko, pärjäänkö, muistanko enää mitä on olla opiskelija? Voi pojat, alkaisi jo, niin pääsisin teille kertomaan pyörränkö täysin ajatukseni vai menikö veikkaukseni koulupaikan sopivuudesta tismalleen nappiin. Onneksi myös työasiat selkenivät, joten syksystä en jaksa kantaa huolta. Kaikki ajallaan. Nyt keskityn mielenhyvinvointiin ja teen tänään jotain kivaa!