Mitä minulle kuuluu? Osa 1.

Pitkästä aikaa ajattelin kertoilla hieman meidän kuulumisia ja palata ajassa takaisin päin. Blogissa onkin syksyllä ja nyt talvella ollutkin oikeastaan vaan kaikkea erikoisempaa kertoilua, arjesta poikkeavaa. Sellaista kun ei meidän jokapäiväinen elo ole, niin tämä postaus olkoon sellainen tylsä kännykkäkuvilla höystetty kuulumispostaus. Olen tällä hetkellä edelleen työttömänä, yritän saada koulua käynnisteltyä sekä haettua töitäkin tässä lähiaikoina, alkaa pikkuhiljaa seinät kotona kaatumaan päälle. Syksy ja talvi ovat menneet aivan hujauksessa ja nyt olisikin aika ottaa itseään niskasta kiinni monessakin asiassa, jotka tahtomattaan ovat jääneet hieman heitteille. No, ei niistä ikävistä asioista sen enempää vaan palataan ajassa hieman takaisin päin - aina kesän loppuun ja syksyn alkuun.

Kävin keväästä maaliskuusta aina elokuun loppuun asti tiivisti töissä, pitäen kuitenkin viikon loman. Vaikka töitä teinkin, jäi silti uskomattoman paljon vapaa-aikaa. Tai no suurimman osan tuosta kuuluisasta vapaa-ajasta vietinkin joko metsässä, mökeillä tai muuten vaan luonnon helmassa. Olen aina rakastanut luontoa ja varsinkin kesällä ja syksyllä, voisin viettää päiviä metsässä. Aina pitkälle syyskuuhun kävin poimimassa meidän kodin läheisestä metsästä sekä avopuolisoni isovanhempien mökin läheisestä metsästä mustikoita! Vaikka selkä siinä kipeytyikin ja lääkärit epäilivät jopa välilevyssä olevan reiän, ei se mustikkaintoani lannistanut! Toivottavasti ensi kesäksikin tulisi yhtä paljon, tai enemmän marjoja. 

Ja lisää todistusaineistoa! Pelkkiin mustikoihin emme äidin kanssa tyytyneet, vaan löysimme ennätysmäärän ja uusia hyviä kanttarellipaikkoja meidän omalta mökiltä! Sekä vähän puolukkaa, joka oli joissain paikoissa tuolloin vielä vähän raakaa. Näitä kuvia katsellessa haluaisin niin paljon vaan mennä kipon kanssa metsään poimimaan ja etsimään!

Ilari mustikkasuu! Ilari kulki mun mukana koko kesän, luonnollisesti. Jopa mustikkaan otin sen mukaan muutaman kerran. Toinen ihan onnessaan halus aina tulla samaan paikkaan mistä itse poimin ja syödä juuri ne marjat mitä mitä olin poimimassa. En enää ottanut Ilaria mukaan, kun mustikkaan mentäessä lähimetsässämme näimme luikertelevan kyyn. Tämän jälkeen pysyin päivän poissa metsästä, mutta pian palasinkin kumisaappaita tömistellen, laulaen ja taputtaen takaisin vakkaripaikkaan. Mökiltä nostettiin omaa perunaa, ai vitsit tuo uusiperuna on sitten hyvää!

Miten voikaan tulla näin ikävä kesää, varsinkin loppukesää, näitä kuvia katsellessa? Vietimme ihanat elobileet, joista naamakuva on. Siskolleni synttärikakkua, jonka täytteenä jos oikein muistan mustikkaa ja valkosuklaata. Alhaalla vasemmalla mustikkajuustokakkua, juurikin tuonne elobileisiin tehty. Ja onko ihanampaa ja kauniimpaa kuin auringonkukkapelto?

Työkavereille myös mustikkajuustokakkua, viimeisen työpäivän kunniaksi. Itselleni aamupalaksi tehtyä, yllätys yllätys, mustikkasmoothieta! Vierailimme myös syyskuussa Emäsalossa Seikkailulaaksossa ystävien kanssa ja oli kyllä kivaa. Pääsin mm. ensimmäistä kertaa ampumaan jousella ja muutaman kerran jopa osuin maalitauluun. Emäsalo oli myös loistava pokemon hunttaukseen, sieltä löytyi dratinia, growlitheä, pikachuja, ponytaa jne. Erinomainen reissu siis! Avopuolisoni nappasi mökillä ollessamme hauen ja pimeässä, minä itku kurkussa, sen fileoimme tai ainakin yritimme ja lopputuloksesta tuli oikein mainio. Kypsyyskin paistettaessa oli juuri sopiva, halpaa ja hyvää ruokaa! 

Ensin ajattelin, että kertoilen kaiken tässä yhdessä postauksessa, mutta tästä nyt olisi tullut niin pitkä kilometripostaus, ettei sitä olisi kukaan jaksanut lukea, joten pätkäisen tämän tähän ja loppuihin kuviin palailen lähiaikoina. Luvassa on vielä sen lisäksikin monen moista postausta, joten pysykääpäs kuulolla! 

Joulu 2016

Myöhästyneesti toivotan jokaiselle blogin lukijalle hyvää uutta vuotta! Joulu, välipäivät ja uusi vuosi menivät hirveää kyytiä aivan ohitse. Joulusta on pitänyt tulla kirjoittamaan jo aaton jälkeen, mutta todella rankka flunssa, jota poden vieläkin, on pitänyt allekirjoittaneen tiukasti peiton alla. Kuume on veivannut aina 35-38 asti alilämmöstä kuumeeseen, lisäksi mukana ovat roikkuneet ajoittain kovinkin raaka yskä sekä uudesta vuodesta alkanut kova kurkkukipu. Tänään vasta ehdin ja jaksoin tutustua hiukan edes saamiini joululahjoihin. En niitä aio täällä sen kummemmin esitellä, mutta sen voin sanoa, että taas kerran, tuli mielettömän ihania lahjoja! Ensimmäistä kertaa ikinä, aloin vollottamaan vuolaasti saatuani joululahjan! Siskoni, hänen poikaystävänsä ja äitini (hengessä mukana ja sponsorina) olivat muistitikulle koonneet niin ratsastusvideopätkää, kuvia, videoita edesmenneistä rakkaista hevosystävistä, vähän mokailuista, lazy townin ihanasta "we are number one"- musiikkivideosta vähän oman näköistä parodiaa jne. 

Ennen joulua aloittelin jouluhaasteen 2016 tekoa, mutta sitä nyt en jouluksi saanutkaan tehtyä loppuun asti. Niin pitkälle sen kuitenkin sain, että ehkä sen vielä julkaisen. Joulumieli oli pitkään kateissa ja oikeastaan nousi vasta siinä vaiheessa mieliin kun ajelin vanhempieni luokse Mäntsälään ja kuuntelin joululauluja. Aiemmin viikolla olin myös Mäntsälässä, tekemässä perinteisesti äitini kanssa karjalan piirakoita ja yritin nostattaa joulufiilistäni kuuntelemalla lemppari joululaululevyäni. Mutta tuloksetta. Hetken kuluttua saikin joululaulut vaihtua Leevi and the leavingsiin, Rauli Badding Somerjokeen ja muihin suomalaisiin legendoihin. Joululahjojen hankkiminen oli aivan yhtä tuskaista. Onneksi kuitenkin sain hankittua mieleisiä lahjoja lähimmäisille ja ehdin muutamat tehdäkkin. 

Jouluaatto starttasi perinteisillä joulukarkkiostoksilla. Kuuden aikoihin nousin ylös ja seitsemäksi oli ehdittävä itiksen cittariin. Siellä ihmispaljouden keskellä mietin, oliko siinä mitään järkeä. Ihmiset tuuppivat ja tönivät heikoimmat pois heidän ja suklaiden välistä. Noh, tulipahan käytyä ja ihmeteltyä. Kiireen vilkkaa takaisin himaan ja viimeisten lahjojen paketointi. Ja eikun ajamaan Mäntsälään joulun viettoon. Meillä on avopuolisoni kanssa ollut aina käytäntö, että jouluaattona olemme omien läheistemme luona, joulupäivänä hänen mummolassaan ja Tapaninpäivänä minun vanhemmillani. Ja se on toiminut meillä oikein hyvin. Mäntsälään päästyäni katselimme Joulupukin kuumaalinjaa, söimme riisipuuroa (siskoni sai tällä kertaa mantelin), koristelimme kuusen ja olla möllöttelimme. Lähdimme siskoni ja hänen poikaystävänsä kanssa (joka siis vietti aaton meillä) koirien kanssa lenkille ja viemään muutamille sukulaisille lahjat - vesisateessa. Olisi nyt saanut edes vähän lunta tulla edes jouluksi, nythän maa on taas ainakin meillä päin valkoisenaan.  

Kävimme joulusaunassa ja siinä hieman meikkailin ja katselimme jouluohjelmia. Lähdimme käymään haudoilla, kotiin palattuamme aloimme laittaa ruokaa ja katsoimme mm. Frozenia sekä aloitimme Harry Potterin ja viisasten kiven katselua. Ja onhan jouluruoka vaan niin taivaallista! Onneksi ihan ähkyyn asti en syönyt, vaikka täys olo olikin! Ruoan jälkeen sisäinen lapsi heräsi, kun tiesi mitä on seuraavaksi edessä. Eli lahjat! Ei se, mitä itse saa, vaan rakkaiden ilmeet kun he avaavat antamiani lahjoja! Ihania lahjoja kyllä tosiaan itsekin sain, kaikki oli ajatuksella hankittu tai tehty. Yömyöhään lähdettiin Ilarin kanssa ajamaan kotia kohti, jossa odotti vielä kasa lahjoja. Nukkumaan päästiin vasta kolmen aikoihin yöllä. 

Assi ei innostunut joulupukkina olemisesta :D 

Taas oli aivan ihana joulu, välipäivät sekä uusi vuosi, kiitos ihanille ihmisille! <3