Mitä meille kuuluu?

Kolme viikkoa työssäoppimista takana, huhhuh. Olen nauttinut harjoittelusta todella paljon, mutta harjoittelun tuoma tehtävälista tuo harmaita hiuksia allekirjoittaneelle. Näyttösuunnitelma, havainnointitehtävä, tavoitteet jne. Lisäksi rästissä on vielä muutama muu tehtävä, ää. Työharjoittelu on ollut suhteellisen rankka, ei vaan sen takia, että työ on fyysistä, vaan myös henkisesti. Olen nyt nähnyt jo yhden kuoleman harjoittelun aikana, sekä työ muistisairaiden kanssa on henkisesti käsittämättömän rankkaa. Mutta, silti todella palkitsevaa ja todella mukavaa.

 Vaikka suurin osa ajasta on mennyt työharjoitteluun tai muihin koulujuttuihin, olen yrittänyt vapaa-ajasta ottaa kaiken irti. Vietimme mukavaa iltaa tuossa pariviikkoa takaperin ystävä pariskuntamme kanssa, jonne teinkin yllä olevia muffinseja vietäviksi. Kävimme toissaviikonloppuna perheeni kanssa Heurekassa viihtymässä, katsomassa rottakoripalloa ja pelaamassa kivoja pelejä, viime viikonloppu menikin mökillä, sitä kuntoon laittaessa ja vanhoja tavaroita hävittäessä. Paljon on siis ollut mukavaa tekemistä, mutta aikaa on ollut blogille todella vähän. Monta kertaa olen avannut blogin, alkanut kirjoittaa kuulumisia, mutta jostain syystä kirjoittaminen on aina tökähtänyt.

Mitä meille siis kuuluu? Ihan hyvää, koulu vie aikaa tällä hetkellä todella paljon, eritoten tehtäviä tehdessä. Noh, toivottavasti ennen joulua saisi vähän hengähtää. Yritän saada blogin enemmän mukaan elämääni, ideoita olisi todella paljon, saisinko lisää aikaa päiviin, kiitos!

Synttäreitä, kuulumisia ja kaikkea muuta

Viime viikonloppuna juhlittiin siskoni 18 vuotis synttäreitä. Olin koko edellisen viikon ollut kipeänä, joten yskimällä lähdettiin starttailemaan juhlia. Tein juhliin mansikka-sitruuna mousse kakun, joka maullisesti onnistuikin aika täydellisesti. Ulkomuotoon en oikein ollut tyytyväinen, tuntui, että minulla oli ihan liikaa ideoita yhden kakun toteuttamiseen. Noh, maku se on joka ratkaisee. Muuten juhlat menivät todella mukavasti ja nopeasti! Ja tietenkin kun kyseessä oli täysi-ikäisyyden juhliminen, illan päätteeksi lähdimme tytsyjen kanssa paikalliseen kapakkaan tanssimaan.

Muutenkin, viime aikoina on tapahtunut paljon kaikenlaista, josta onkin pitänyt tulla kirjoittamaan moneen otteeseen. Muunmuassa työsuhteeni, joka on kestänyt yli kaksi vuotta, päättyi, osaksi siitä syystä, että aloitan työharjoittelun vanhusten parissa maanantaina! Tämän harjoittelun perään sainkin todella hyvin sumplittua seuraavan harjoitteluni, joka onkin sitten yhdistettynä kuntoutus ja lapset! Kävin myös maanantaina ja tiistaina ensiapukurssi kakkosen, onneksi sekin on nyt pois alta suoritettu.

Olo on hiukan sekava, tuntuu vähän niinkuin matto olisi vedetty jalkojen alta. Olen ollut samassa työpaikassa nyt yli kaksi vuotta  ja sitä ennen useampia lyhyempiä työsuhteita, ainakin viitenä vuonna. Nyt minut on tyrkätty täysin tuntemattomaan pimeään huoneeseen, ilman mitään valoa ja minulle sitä tärkeintä, eli tietoa tulevaisuudesta. Olen ennenkin ollut "työttömänä", mutta aina olen pärjännyt ja pystynyt elättämään itseni. Tällä hetkellä en ole yhtään varma, miten nämä asiat oikein onnistuvat, varsinkin kun työharjoitteluja kestää tuonne jouluun asti, sekä tammikuusta melkein alku kesään. Noh, asia jää nähtäväksi, mutta todella toivon, että asiat järjestyvät. Olen nimittäin todella musertunut jos eivät.

Elikkäs, pää pystyssä kohti uutta tuntematonta ja pettymyksiä, yritän, toivon ja odotan, että jaksaisin harjoittelujen aikanakin tulla teille tänne höpöttelemään, muutamia ideoita onkin taskussa postausten varalle. Nyt menen takaisin tekemään loppuja koulutehtäviä ja valmistautumaan harjoitteluun ja sen tuomiin haasteisiin.